Päijännepurjehdus 21.-22.7.2007

Osallistuimme Päijännepurjehdukseen kokoonpanolla “Team Heinonen ilman Heinosta”: Marjan kipparoimaan Tabasco 26 -tyyppiseen Nautonnieriin lastattiin miehistöksi Jonna, Sanna ja Ami. Kisasimme LYS 3 -luokassa, jossa oli yhteensä 26 venettä. Suuri osa kisasta purjehdittiin vienossa länsituulessa.

Tänä vuonna Päijännepurjehdus purjehdittiin Padasjoelta Säynätsaloon. Ehdimme harjoittelemaan miehistölle uuden veneen käsittelyä tunnin ajan perjantai-iltana Padasjoella ennen kipparikokouksen alkua. Ajoimme venettä osin tutuilla tehtävillä, osin uusilla. Mm. Ami pääsi kokeilemaan elämää keulagastina.Kipparikokouksen jälkeen seurasi Padasjoella yleistä hutunkeittoa bändin tahdittamana.

Lauantaiaamuna hoidimme vielä viime hetken valmisteluita, kuten purjeen paikkausta, veneen kevennystä tarpeettomasta painolastista sekä siivoamista ja pakkaamista kisakuntoon. Valmistelujen ohessa ehdimme myös antamaan haastattelun paikalliselle Padasjoen sanomille.

Lähdimme vesille noin tuntia ennen starttia ottamaan lisätuntumaa veneeseen. Lähtöalue oli sataman edustalla – tänä vuonna tungosta oli pyritty hillitsemään porrastamalla lähdöt viiteen ryhmään. Meidän starttimme oli klo 13.

Lähtö tapahtui myötätuuleen. Saimme hyvät asemat starttiin lähempää satamaa muiden veneidän tungeksiessa lähempänä linjan toista päätä. Saimme loistavan startin ja olimme noin kuudentena linjan yli (yht. 30-40 veneestä) spinnun noustessa heti linjan jälkeen.

Menetimme näitä asemia vasta ensimmäisessä kapeikossa, jossa ohitsemme tunki muutama röyhkeämpi ja isommalla spinnulla meitä peittämään päässyt vene. Mm. meille hävyttömyyksiä huudellut Inferno 29 pääsi puikkaamaan meidän ja merkin väliin. Pääsimme nauttimaan kohtuullisen hyvistä tuulista vielä kääntömerkin jälkeenkin. Lähestyessämme Virmailanselkää sää tyyntyi lähes täysin ja juutuimme muiden veneiden kanssa totaaliseen pläkään. Noin tunnin kuviokelluntaharjoitusten jälkeen alkoi vienosti tuulla… ja hetken kuluttua Päijänne tarjoili tyystin toisenlaista säätä. Lännestä paikalle lipunut tumma pilvi tarjoili noin 10 m/s puhaltavaa tuulta joksikin aikaa. Muiden veneiden reivatessa isopurjeita ja vaihtaessa keulapurjeita pienempiin me latasimme tyttöä laidalle istumaan.

Tehinselällä purjehdimme hiljaksiin noin seitsemän aikaan illalla. Pilven tuoma riemu oli kestänyt vain hetken ja tuuli tyyntyi jälleen. Nyt maltoimme taas syödä ja pakata lisää vaatteita päälle. Ilta ja yö purjehdittiin puuskien ja pläkäreikien täplittämissä oloissa spinnulla sivuluikutellen. Ami putosi jossain vaiheessa laskuista, montako kertaa spinnu nousi ja laski kisan aikana. Spinnu nimittäin piti laskun jälkeen pakata uudelleen ja kiikuttaa pussissaan keulakaiteiden väliin uutta nostoa odottamaan.

Judinsalon ensimmäisissä väliajoissa olimme kuudentena.

Iltahämärissä pääsimme nauttimaan näyttävästä auringonlaskusta. Yöllä ei tullut varsinaisesti pimeää lainkaan, pilvettömän taivaan horisontista kajasti koko matkan niin, että karttaakin lähes näki lukea. Pimeimpään aikaan jouduimme väistelemään karikoita ja etsimään viittoja (itäviittaa on muuten tosi kiva bongata pimeässä…). Navigoinnissa luotimme kartan ja näköhavaintojen lisäksi Marjan loistavaan Päijänne-tuntemukseen sekä muun fleetin seuraamiseen. Onneksi yöstä selvittiin ilman pahempia pläkiä, muuten olisi saattanut uni alkaa painamaan silmiä.

Aamua kohden keli hieman tyyntyi. Auringon noustessa pääsimme pujottelemaan kapeampiin kohtiin muiden veneiden kanssa, olimme saavuttaneet aiemmin lähteneet retkiveneet. Pääsimme taas huutelemaan muutaman kerran “Styyraa!”. Kärkisten sillan tuntumassa edessämme oli sumppu tyyneen pysähtyneitä veneitä, jotka nostelivat taas spinnujaan pienenkin henkäyksen hyödyntämiseksi. Kiikaroimme kauempana näkyvän tutun keltaisen spinnun: myös nopeammat urheiluveneet olivat parkkeeranneet pidemmäksi aikaa pläkään. Kärkisten sillallan väliaikapisteessä olimme fleetimme yhdeksäntenä. Sen jälkeen kisa oli maaliin asti puuskien bongailua ja reikien yli liukumista niiden voimin.

Reikäinen keli vaikutti myös miehistön vireystilaan: uni alkoi painaa valvotun yön jälkeen. Ami makasi mahallaan keulakannella, Sanna nuokkui istualtaan ja Jonna nojaili kyynärpäihinsä luukussa, mutta kukaan ei edes torkahtanut. Marja muistutti, että tässä se kisa vasta ratkaistaan, kun kaikkia venekuntia väsyttää yhtä paljon.

Saimme pientä kisafiilistä lähempänä maalia, kun Albin Expressillä purjehtinut naisito alkoi nostattamaan meitä yrittäessämme ohittaa heitä tuulen yläpuolelta. No, lähdimme sitten hitaasti ohittamaan alapuolelta ja valmistauduimme spinnun nostoon muiden veneiden tahdissa. Maalin lähestyessä myös veneiden tiheys alkoi kasvaa. Saimme spinnun hienosti lentämään ja veneen vauhtiin. Emme mahtuneet paaralla purjehtivan fleetin sekaan, joten jouduimme nostamaan tuulen yläpuolelle. Jännitys tiivistyi: alkavatko muut veneet nostattaa meitä maaliveneen väärälle puolelle? Vetomme osoittautui kuitenkin hyväksi: tuulen yläpuolella pääsimme vapaisiin tuuliin, saimme spinnulla vauhtia. Jiippasimme strategisessa kohdassa styyralle ja livuimme tyylikkäästi maalissa tungeksineen fleetin editse maaliin, jättäen taaksemme mm. meitä nostattaneen naisiston ja täysin parkkeeranneen Melgesin. Yksi ainoa päänahka jäi harmittamaan: meitä tiukasti kirittänyt Hattiwatti pääsi livahtamaan maaliin juuri ennen meitä! 

Voitimme heidät tosin tasoitusten turvin: Maalissa sijoituksemme oli hienosti neljäs! Järjestäjien sivuilta löytyy kuva maaliintulosta sekä Hattiwatista hinaamassa meitä moottorittomia rantaan.

Kiitokset Marjalle hienosta kisasta – ja erityiskiitokset Marjan vanhemmille, loistaville huoltojoukoille!

/Ami